Aiheet
Kirjaudu ulos

Käyttäjätiedot

Nimi:
Osoite:
Postinro ja toimipaikka:
Sähköposti:
Nimimerkki:
Asiakasnumero:
Liitä asiakasnumero tiliin
Muokkaa tietoja

Voimassa olevat tilaukset

Tuote:
Tyyppi:
Voimassa: -
Muokkaa tilauksia
Esalaiset
Markus
Luukkonen
@LuukkonenMarkus markus.luukkonen@ess.fi

Esalainen

Lahden festarit kaipaavat isäntää ja aatetta

Tapahtumia jonossa, pienet ja hajanaiset piirit. Siinä yleiskuva Lahden kesän musiikkitapahtumista.

Miksei meillä ole Ruisrockin tai Provinssin hurmosta? Jatsarit menevät Poriin, oopperafanit Savonlinnaan, pelimannit Kaustiselle, hipsterit säästävät rahansa Flow-festivaalille. Näihin kesän suurimpiin musiikkitapahtumiin verrattuna Lahden festarit ovat kovin vaatimattomia.

Alavireisesti meni esimerkiksi Summer Upilla, vaikka järjestäjä vakuuttelikin tyytyvänsä noin 14 000 kävijään. Kauaksi on tultu loiston päivistä, varsinkin vuodesta 2012, jolloin tapahtuma veti Mukkulan kartanolle peräti 30 000–40 000 juhlijaa.

Lahtelaisilla musiikkitapahtumilla on sama ongelma kuin Suomen kansantaloudella muutama vuosi sitten: kasvua ei ole näköpiirissä. Esimerkiksi Lahden Yöt on menettänyt otettaan mastokaupungin tapahtumakesässä. Kuvaavaa on, että Eastway Live ei suostunut julkistamaan tämänkertaisia kävijämääriään, saati lupaamaan, että tapahtuma ylipäätään järjestetään ensi vuonna (ESS 18.7.).

Liian monen tapahtuman ongelma on se, että ne ovat karrikoiden ”suuri lava, kaljamyyntiä ja keskitien iskelmärockia” -henkisiä tuotantoja. Kun lähtökohta on isoissa kulisseissa ja liikevaihdossa, festarien ohjelmista on vaikea löytää intohimoa. Vanhoja varmoja artisteja kierrätetään vuodesta toiseen. Tällaisten tapahtumien ympärille ei kasva tarinoita, joita muistellaan vielä vuosien päästä. Porista tunnetaan esimerkiksi varhaisten vuosien Belmont-klubin jamit, joista tehdyt livetallenteet ovat yhä vinyylikeräilijöiden unelmia.

Lahdesta löytyy toki paljon sievää ja arvokasta, kuten viikonloppuna järjestetty Kaupungin äänet, tiistaina alkava perinteikäs urkuviikko ja yhteisöllisyyttä uudelleen rakentava Jazztori. Syyskuisella Sibelius-festivaalilla on oma vannoutunut, mutta suppeahko kannattajakuntansa. Kaikissa näissä on intohimon siemeniä, mutta suuren yleisön tavoittaminen on silti vaikeaa.

Pitäisikö meidän tarinallistaa paremmin? Niin palavasieluisesti Kalevi Kiviniemi 1990-luvulla rakensi urkuviikkoa, että takasi henkilökohtaisesti osan tapahtumaa järjestävän yhdistyksen lainoista. Osmo Vänskä ja Sinfonia Lahti synnyttivät kansainvälistymisen hurmassa Suomen oloissa ainutlaatuisen faniyhteisön, josta osa seurasi orkesteria uskollisesti jopa Amerikkaan. Martin Mustosen Summer Up oli vuosia Suomen urbaanin musiikin puhutuin juttu, ja se toimi myös paikallisten artistien kiitoratana.

Kesän valopilkkuihin kuuluu Moottoripyörämuseon edustalla järjestetty Rockers’ Festival, joka houkutteli Brian Setzerin myötä paikalle noin 4 000 ihmistä. Olisiko siinä, rockin, Roudon ja prätkien yhdistelmässä, alku uusille tarinoille?

Markus Luukkonen
markus.luukkonen@ess.fi

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo tilaaja?

Kaikki verkkopalvelut ovat jo käytössäsi ESA-tunnuksillasi.

Kirjaudu sisään

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje ja saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi (3)
toby

Totta, nämä kaijakoot ja yöt kiertävät joka ikisessä kaupungissa joka kiesuksen vuosi. Ja aina samat biisit, tosin ikääntymisen myötä vuosi vuodelta kökömmin esitettynä.

Janteri

Ei kaiken tarvi olla aina isoa.

tuuli anna

No onhan nyt sitten tämä aate, Pride. Lienee sekin jäänyt pysyäkseen ja kasvaa sellaiseksi tapaukseksi että oksat pois. Kun tähän saadaan bisnes mukaan, niin kaupunki suorastaa repiää viralliseksi ja valtakunnalliseksi Pride-Lahti kaupungiksi. Moni kannattaa, mutta ei saa sanoa muuta, ettei ole kannattamatta tasa-arvoa.

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X