Aiheet
Kirjaudu ulos

Käyttäjätiedot

Nimi:
Osoite:
Postinro ja toimipaikka:
Sähköposti:
Nimimerkki:
Asiakasnumero:
Liitä asiakasnumero tiliin
Muokkaa tietoja

Voimassa olevat tilaukset

Tuote:
Tyyppi:
Voimassa: -
Muokkaa tilauksia
Esalaiset
Janne
Nieminen
janne.nieminen@ess.fi

Esalainen

Summer Upin nuorisomusiikkikattauksen lomasta löytyi myös aimo annos nostalgiaa

Eilen päättynyt Summer Up veti Mukkulan täyteen urbaanin musiikin ystäviä. Kävijöiden keski-ikä huiteli parinkymmenen hujakoilla, ja räppiä voi siten lähtökohtaisesti pitää nuorisomusiikkina.

Genrellä alkaa kuitenkin Suomessa olla jo sen verran pitkät perinteet, että “silloin minun nuoruudessani” -muistelot ovat mahdollisia. Artistien ikähaitarissa on jo nyt laajuutta. Lauantaina Mc Taakibörsta -kokoonpanossa esiintynyt Davo eli Jukka Salmi on vaikuttanut hiphop-piireissä 1990-luvun alusta lähtien. Samana päivänä esiintynyt Arttu Lindeman puolestaan on syntynyt vuonna 1996.

Itseäni artistikattauksessa ilahdutti se, että helsinkiläisräppäri Matti Salo eli Asa oli yhä mukana. Varhaisnuoruuteni ajoittui 2000-luvun alkuun, jolloin suomiräppi murtautui ensimmäistä kertaa toden teolla pop-musiikin valtavirtaan. Salon esikoisalbumi Punainen tiili julkaistiin vuonna 2001. Se oli aikanaan cd-soittimessani kovassa pyörityksessä.

Vaikka suurin osa kantaa ottavista sanoituksista viuhui yli hilseen, levy antoi eväät orastaville yhteiskunnallisille keskusteluille ala-asteen pihamailla. Olkoonkin, että pohdinnat olivat luokkaa: “Onkos kapitalismissa valta presidentillä ja sosialismissa eduskunnalla?” Jostain opin tie on aloitettava. Nimikkokappaleessa toisteltu tasa-arvo sentään oli jossain määrin helpompi käsittää. Se onkin melko hyvä termi ottaa pähkäiltäväksi jo varhaisella iällä.

Salo on sittemmin pitänyt ensimmäistä levyään lapsellisena. Lyriikat kieltämättä sortuvat nuoruuden idealismissaan usein naiiviuksiin. Vaikka maailmankuva kenties jää ahtaaksi, on ansioksi luettava se, että levy avasi monia nuoria silmiä ja suuntasi hapuilevia katseita ympäröivän maailman asioihin aiempaa laajemmin. Siihen asti valtavirran suomiräppi oli ollut lähinnä omien kykyjen todistelua ja juhlimisella kerskailua, kuten nykyäänkin hallitseva trendi on.

Albumin nostalgia-arvoakaan ei voi väheksyä. Levyn jylhät ensitahdit nostattavat yhä lämpimiä tuntemuksia. Punainen tiili tuntuu olevan monelle kaltaiselleni suorastaan sukupolvikokemus. Kun Salo päätti pitkään jatkuneiden pyyntöjen jälkeen esittää levyn ensimmäistä kertaa livenä alusta loppuun, syksyn konserttiliput menivät kuumille kiville.

Toivottavasti Asa tavoitti Mukkulassa nostalgiannälkäisten lisäksi myös uutta sukupolvea. 2000-luvun alussa vimmaisesti vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä nuijinut räppäri muuten esiintyy joulukuussa Sibeliustalossa klassisen orkesterin säestyksellä. Aikuiseksi kasvamista ja seestymistä on siis havaittavissa suomiräpissäkin.

Niinhän nuoriso- ja vastakulttuurin edustajillekin on tapana käydä.

Janne Nieminen
janne.nieminen@ess.fi

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa maksutta!

Oletko jo tilaaja?

Kaikki verkkopalvelut ovat jo käytössäsi ESA-tunnuksillasi.

Kirjaudu sisään

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje ja saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi
Ei kommentteja

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X