Aiheet
Kirjaudu ulos

Käyttäjätiedot

Nimi:
Osoite:
Postinro ja toimipaikka:
Sähköposti:
Nimimerkki:
Asiakasnumero:
Liitä asiakasnumero tiliin
Muokkaa tietoja

Voimassa olevat tilaukset

Tuote:
Tyyppi:
Voimassa: -
Muokkaa tilauksia
Esalaiset
Heidi
Asplund
heidi.asplund@ess.fi

Esalainen

Ihmiset ovat kuitenkin yleensä hyviä

Maailma tuntuu aika usein pahalta paikalta. Välillä tekisi mieleni vain kömpiä peiton alle ja jäädä sinne. En haluaisi nähdä yhtään ainoaa uutista ihmisten pahuudesta enkä lukea enää yhtään pahansuopaa nettikommenttia.

Jos eläisin pelkästään netin tietojen varassa, epäilisin varmaan, että ihmiset ovat muuttuneet ilkeiksi ja pahoiksi ja maailma tuhoutuu pian.

Ero nettimaailman ja arkisten kohtaamisten välillä on valtava. Onneksi pääsen tapaamaan ihmisiä myös todellisessa elämässä, kasvokkain.

Muutin syksyllä uuteen asuntoon. Harmitti jättää ihanat naapurini, mutta sainkin tilalle uusia yhtä ihania. Naapurinmies alkoi heti juttusille ja auttoi kantamaan raskaita kantamuksiani.

Toinen naapuri tarjoutui hoitamaan koiraani, jos ikinä vain tarvitsen apua sen kanssa. Kolmas yllätti minut iloisesti kolaamalla lumet parkkipaikaltani.

Eihän tällaista tapahdu!

 

Kävin Lahden keskustassa ostoksilla ja jätin autoni siksi ajaksi Trion parkkihalliin. Kun olin maksamassa parkkiaikaani, tuntematon nainen ilmoitti hoitavansa maksun ja työnsi maksukortteja koneeseen. ”Minulla on ylimääräisiä”, hän selitti.

Vaikka nämä kertomani esimerkit ovat vakuuttavia, on silti yksi asia ylitse muiden, joka saa minut uskomaan ihmisten hyvyyteen. Kadonnut tavara, jonka joku on nostanut esille. Se saa minut aina hymyilemään.

Niitähän näkee usein: oksaan roikkumaan laitettu avainnippu, sähkökaapin päällä nököttävä pehmolelu tai tienkaiteelle nostettu lapanen… En aiemmin kiinnittänyt niihin juuri huomiota. Sitten tajusin, kuinka epäitsekkään teon lapasen maasta nostanut ihminen on tehnyt.

Ilman häntä tielle tipahtanut lapanen, avain tai lelu katoaisi. Lopulta se luultavasti päätyisi rikkinäisenä lumenkaatopaikalle, eikä omistaja saisi sitä ikinä takaisin.

 

Joku on kuitenkin nähnyt kadonneen tavaran maassa, pysähtynyt ja kumartunut nostamaan sen ylös. Hän ei ole tiennyt, kenen hanskasta tai avaimesta on kyse eikä sitä, kulkeeko kyseinen ihminen enää ikinä samasta paikasta ohi.

Silti hän on etsinyt näkyvän paikan, mihin löytämänsä tavaran jättää. Kaiken varalta.

Hän on tiennyt, ettei kukaan koskaan tule kiittämään häntä tästä teosta. Kadonneen tavaran nostaminen esille ei ole aihe, jolla ylpeillään Facebookissa tai kaveriporukassa. Sillä ei saa osakseen ihailua iltapäivälehtien sivuilla eikä sitä jaeta somessa. Se on vain asia, joka tehdään, ilman sen suurempaa huomiota, ohimennen.

Siis silkkaa epäitsekkyyttä ja hyvyyttä. Ja kun pidät silmäsi auki ulkona, huomaat, kuinka yleistä se on.

Heidi Asplund
heidi.asplund@ess.fi

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo tilaaja?

Kaikki verkkopalvelut ovat jo käytössäsi ESA-tunnuksillasi.

Kirjaudu sisään

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje ja saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi (1)
FM

Suomalaiset yrittävät kietoutua pumpuliin, jotta eivät ahdistuisi aina vain lähempänä Euroopassa tapahtuvista hirvittävyyksistä - toimittajat eturintamassa.

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X