Aiheet
Kirjaudu ulos

Käyttäjätiedot

Nimi:
Osoite:
Postinro ja toimipaikka:
Sähköposti:
Nimimerkki:
Asiakasnumero:
Liitä asiakasnumero tiliin
Muokkaa tietoja

Voimassa olevat tilaukset

Tuote:
Tyyppi:
Voimassa: -
Muokkaa tilauksia
Esalaiset
Janne
Nieminen
janne.nieminen@mediataloesa.fi

Esalainen

Once upon a time in siellä jossakin

Suomen satavuotisjuhla on täynnä erilaisia historiamme vaiheita muistelevia hankkeita. Yksi suurimmista on Aku Louhimiehen syksyllä ensi-iltansa saava Tuntematon sotilas -elokuva. Projekti on herättänyt keskustelua: taasko piti tarttua sotateemaan? Kaikki mahdolliset aiheet on käytettävissä, ja jälleen filmataan jo kaksi kertaa aiemminkin valkokankailla nähty tarina. Oli tuotannosta mitä mieltä tahansa, on myönnettävä, että täysin tyhjentävä elokuva Suomen sodista on yhä tekemättä.

Monille ainoa oikea on Edvin Laineen alkuperäinen Tuntematon. Kyllä pätkän ihan mielellään katsookin, mutta näin 2010-luvulla se on muuttunut lähinnä itsenäisyyspäivien kepeäksi ohjelmanumeroksi ikimuistoisine sutkautuksineen. Kovin vakavasti otettavana sotaelokuvana sitä ei voi pitää. Louhimies yrittää kiilata piikkipaikalle uudella tulkinnallaan, jolle haettiin alun perin elokuvasäätiön tukea työnimellä Sotaelokuva. Pelkistetty nimi olisi ollut säilyttämisen arvoinen. Siinä olisi ollut sergioleonemaista itsevarmaa röyhkeyttä.

Lännenelokuvista tunnetun Sergio Leonen yhden kuuluisimman elokuvan nimi kääntyi suomeksi muotoon Huuliharppukostaja. Alkuperäiskielellä teos tunnetaan nimellä Once Upon a Time in The West. Nimi on yksinkertaisuudessaan nerokas. Se tuntuu heti kättelyssä nakuttelevan lajityypin luukkuja kiinni julistaen: ”Turha enää viritellä niitä länkkäriprojekteja, pojat. Tässä tulee kaikki villistä lännestä kerrottavissa oleva.” Filmi onkin paitsi tyylikäs lännenseikkailu, myös näkemyksellinen kuvaus erään aikakauden rappiosta. Moni on toki yrittänyt apajille Leonen jälkeenkin, mutta vain harva on onnistunut. Elokuva on nostettu esimerkiksi The Guardian -lehden listauksessa kaikkien aikojen parhaaksi westerniksi.

Leone ja Louhimies operoivat eri alueilla, mutta kumpikin elokuva sijoittuu raakaan maailmaan, joissa sankaruus on usein häilyvä käsite. Sitä paitsi Huuliharppukostajan mystinen harppumies on hahmona sukua Tuntemattoman vaiteliaalle Koskelalle.

Louhimiehen tehtävä luoda lajityyppiin pysyvä merkkipaalu on hyvistä eväistä huolimatta haastava. Pitäisi välttää yltiö­isänmaallisuus, mutta olla astumatta jermuilussakaan liikaa veijarikomedian puolelle. Pitäisi saada aikaan realistinen sotakuvaus, joka ei muistuta liikaa Hollywood-toimintarymistelyä, jossa erikoistehosteet jyräävät kaiken muun alleen. Pitäisi myös puristaa kasaan kokonaisen suku­polven uhraus välttäen samalla siirappisuus.

Nähtäväksi jää, onko Louhimiehestä tekemään suomalaisessa sotaelokuvassa leonet, vai jääkö genreen yhä tilaa uusille ratsastajille.

Janne Nieminen
janne.nieminen@mediataloesa.fi

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa maksutta!

Oletko jo tilaaja?

Kaikki verkkopalvelut ovat jo käytössäsi ESA-tunnuksillasi.

Kirjaudu sisään

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje ja saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi
Ei kommentteja
Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X