Aiheet
Kirjaudu ulos

Käyttäjätiedot

Nimi:
Osoite:
Postinro ja toimipaikka:
Sähköposti:
Nimimerkki:
Asiakasnumero:
Liitä asiakasnumero tiliin
Muokkaa tietoja

Voimassa olevat tilaukset

Tuote:
Tyyppi:
Voimassa: -
Muokkaa tilauksia
Esalaiset
Saara
Larkio
saara.larkio@ess.fi

Esalainen

Joskus kosto on ainut vaihtoehto

Kosto. Voimakas, jopa kaunis sana. Ja miten monta hirmutyötä sen nimissä on tapahtunut. Esimerkiksi Suomessa tehtyjen koulusurmien motiiveina on ollut Tiedeakatemian mukaan kosto ja kunnian palauttaminen.

Terve ihminenkin voi joutua tilapäisesti sellaisen raivon valtaan, että tekisi mieli kostaa. Tunne kumpuaa turhautumisesta, voimattomuuden ja jyrätyksi tulemisen tunteesta, ja sitä tunnetta voi kokea myös toisen puolesta.

Kun Donald Trump määräsi ohjusiskut Syyrian hallituksen lentokentälle kostoksi Assadin hallinnon tekemästä sariini-iskusta, myönnän, että ensimmäinen ajatukseni oli tämä: se oli niille paskiaisille ihan oikein. Sen verran koville otti nähdä kuvat kemiallisiin aseisiin kuolleista lapsista ja heidän surevista vanhemmistaan, jos olivat eloon jääneet. Mietin myös, että ohjusiskut olivat ensimmäinen järkevä asia, mitä Trump on saanut aikaan. Sillä on munaa!

Sitten tapahtui Tukholma, ja väkivallan kierre näytti taas loputtoman pitkän kouransa. Syyrian tilannetta ja Ruotsin tapahtumia ei voi tietenkään verrata toisiinsa. Mutta tappamisen valitseminen vaikutuskeinoksi tuntuu olevan musta aukko, johon voi kaataa loputtomasti ihmisiä ilman lopputulemaa.

Kostoa hautova ihminen pitää tuoreina haavansa, jotka muuten paranisivat ja arpeutuisivat, totesi aikoinaan yleisneroksikin tituleerattu filosofi ja valtiomies Sir Francis Bacon (1561–1626). Samaa mieltä ovat monet aikakautemme psykologit. Sosiaalipsykologi Kevin Carlsmith arvioi taannoin Psychology Today -julkaisussa, että koston motiivina on usein tarve saavuttaa katharsis, mutta lopputulos on jotain muuta. Koston kokemusta mittaavat tutkimukset ovat osoittaneet, että kostosta pidättäytynyt henkilö pystyi jättämään tapahtuneen nopeammin omaan arvoonsa, normalisoimaan elämänsä ja menemään eteenpäin. Koston toteuttaneet maksoivat teostaan mielipahalla, joka seurasi teon jälkeen. He jäivät märehtimään tapahtumia ja koston kohdetta.

Näin siis niin sanotuilla normaaleilla ihmisillä.

Sitten ovat he, jotka uskonnon tai aatteen nimissä syttyvät sellaisiin liekkeihin, että niiden voimalla poltetaan kyliä ja kaupunkeja. Tai ajetaan kuorma-autolla väkijoukkoon ja harmitellaan jälkikäteen somessa, kun ei tullut enempää uhreja. Pahinta on se, että tällaisille sokeasti asiaansa uskoville ei pysty puhumaan järkeä. Vahinko on tapahtunut jo kauan sitten.

Valitettavasti tuntuu olevan niin, etteivät äärimmäiset kiihkoilijat pysähdy muuhun kuin ohjukseen. Onko loppujen lopuksi kyse vain siitä, kuka ehtii laukaista ensin?

Nautitaan täysillä niistä päivistä, jotka saamme olla elossa. Ja pidetään pilke silmässä.

Saara Larkio
saara.larkio@ess.fi

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo tilaaja?

Kaikki verkkopalvelut ovat jo käytössäsi ESA-tunnuksillasi.

Kirjaudu sisään

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje ja saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi (9)
Tessulandia

Ja jotain kannattais myös tehdäkkin ennen kuin on liian myöhäistä

osku

Ja missähän vaiheessa sopulilaumalle selviää, ettei pohjimmiltaan ole kyse sodista, eikä ilmastonmuutoksesta- vaan yksinkertaisesti siitä että ihmisiä on liikaa. Aina vaan enemmän ja enemmän liikaa. Maapallon väestökäppyrät ovat kammottavaa luettavaa. Pahinta painajaista. Ruoka-avun lähettäminen alueille , jossa kondomit ois kaikista toimivin ratkaisu- älytöntä.

Oldman

Ja kun ihmisiä on liikaa myös ilmastonmuutos kiihtyy. Spardareita afrikkaan. Ei sinne mikään ruoka-avun määrä riitä.

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X