Aiheet
Kirjaudu ulos

Käyttäjätiedot

Nimi:
Osoite:
Postinro ja toimipaikka:
Sähköposti:
Nimimerkki:
Asiakasnumero:
Liitä asiakasnumero tiliin
Muokkaa tietoja

Voimassa olevat tilaukset

Tuote:
Tyyppi:
Voimassa: -
Muokkaa tilauksia
Esalaiset
Piia
Kujala
piia.kujala@mediataloesa.fi

Esalainen

Jo riittää vanhemmuuden suorittaminen

Hyvä lukija, onko sinulla lapsia? Jos on, saatatkin olla törmännyt siihen, miten ronskia arvostelua ja syyllistämistä vanhemmuus herättää.

Viittaan nyt toisten vanhempien syyllistämisen taitoihin.

 

Kun odotin ainokaistani, ajattelin, että lapsesta tulee luontevasti osa perhettä ilman, että siitä tarvitsee nostaa sen kummempaa meteliä.

Ei tullut. Tuli jatkuva riittämättömyyden tunne. Tuli tunne siitä, että tekee kaiken väärin, vaikka kaikesta, aivan kaikesta, on olemassa kai yhtä monta oikeaa näkemystä kuin on vanhempaakin.

Kukaan ei nimittäin syyllistä ja arvostele vanhempia niin kuin toiset vanhemmat. Teki niin tai näin, aina jollain on varaa sanoa, miten asia olisi pitänyt ratkaista.

 

Koin pitkään olevani vanhemmuuskeskustelussa heikoilla jäillä. Jopa silloin, kun puhuin omista valinnoistani, tunsin olevani täysin väärässä mielipiteideni ja ratkaisujeni kanssa.

Kyllä nykyvanhemmat tietävät, millaista on hyvä vanhemmuus.

Tietoa on tarjolla lehdissä, kirjoissa ja netissä. Vanhemmat, erityisesti äidit, myös pyrkivät toimimaan sen mukaisesti: olemaan lapsilähtöisiä, sensitiivisiä ja läsnä olevia. He myös kokevat suuria paineita tässä roolissa.

Ei vanhemmuus itsessään ole hukassa, mutta hyvä aikuisuus ja sen roolijaot taitavat olla.

 

Nyt hieman myöhemmin olen antanut itseni ymmärtää, että koko syyllistämisilmiö liittyy laajemmin vanhemmuuden suorittamiseen.

Arkea järjestellään, aikataulutetaan, illat pursuavat aktiviteettejä. Mihin yhdessä vietetty aika katosi?

Tai ehkä se ei kadonnut, mutta silläkin on nykyään oma aikataulunsa.

Osa vanhemmista on lasten harrastustoiminnan kokopäiväisiä pyörittäjiä kentän laidalla, soittotunnilla, turnauksissa, muffinssien leipomisessa.

Vaikuttaa siltä, että perheissä tehdään paljon lasten eteen, mutta muistetaanko katsoa lapsia silmiin, olla vastaanottavaisia ja elää hetkessä? Miten pitää toimia, ettei tukahduta lasta omilla odotuksillaan ja vaatimuksillaan?

Entä, jos lapsi ei halua harrastaa mitään?

 

Kun kysyin tyttäreltäni, mikä isässä ja äidissä on parasta, hän luetteli kaksivuotiaan kasvot riemusta loistaen: se, kun luetaan ja leikitään legoilla. Ja se, kun äiti hassuttelee sohvalla. Kun ollaan kotona.

On lohdullista ajatella, että tärkeintä on yhdessäolo. Iltasatu ja kainalo. Ei se, kuinka paljon arkea suoritetaan.

Vanhempi. Ole itsellesi ja muille armollinen.

Älä kerää vanhemmuuspisteitä.

Ole lapsen kanssa.

Piia Kujala
piia.kujala@mediataloesa.fi

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo tilaaja?

Kaikki verkkopalvelut ovat jo käytössäsi ESA-tunnuksillasi.

Kirjaudu sisään

Asiasanat:

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje ja saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi (1)
Jari K.

Hyvä kirjoitus! Nykyisin tuntuu että lapsista yritetään kasvattaa "tieteellisiä limppuja", eikä mitään rajoituksia tai kieltoja sais olla ettei vaan lapsi traumatisoidu, täysin typerä tapa!! Itselläni on kolme nyt jo täysi-ikäistä lasta ja hyvin tuntuvat pärjäävän vaikka heitä on tarvittaessa kielletty ja nuhdeltu!!! Rakkaus on rajoja ja läheisyyttä sekä turvallista yhdessä oloa!!!!

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X