Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Markus
Luukkonen
@LuukkonenMarkus markus.luukkonen@ess.fi

Esalainen

Oikeus- ja työministeri uupui työssään, miksi?

Oikeus- ja työministeri Jari Lindström (ps.) nosti julkisuuteen aiheen, josta ei kovin usein puhuta politiikassa: jaksamisen.

Etlarissa julkaistussa Uutissuomalaisen haastattelussa Lindström tunnusti, että työtaakka oli käynyt mahdottomaksi.

– En halua valittaa, mutta oma rajallisuuteni on pakko tunnustaa, en vaan pysty, Lindström kommentoi.

Perjantaina oikeusministeriö ilmoitti Lindströmin sairauslomasta. Erityisavustajan mukaan ministeri määrättiin lepoon kohonneen verenpaineen vuoksi.

Lauantaina blogissaan Lindström nimesi syyksi kovan stressin ja oman kunnon laiminlyömisen.

Kysymykseen siitä, onko oikeus- ja työministerin työtaakka liian suuri vai onko henkilö siihen sopimaton, on vaikea vastata. Voisin kuvitella, että esimerkiksi pääministerin taakka on vielä suurempi.

Oikeusasioista vastaavan ministerin urakkaa ei ainakaan helpota se, että Lindströmillä ei ole juristin koulutusta. Lindströmin kokemusta ei silti voi sivuuttaa, eikä ole kenenkään etu, että ihmiset uupuvat työpaikoillaan.

Jaksaminen on vaikeasti hahmottuva ongelma ja lopulta aina subjektiivinen kokemus.

Samat tehtävät eivät väsytä samalla tavalla eri henkilöitä. Ihminen jaksaa yllättävän paljon, kun työ on mielekästä ja se on riittävästi tasapainossa muun elämän kanssa. Asialleen omistautunut yrittäjä tai tutkija voi tehdä 12-tuntisia päiviä ilman, että se aiheuttaa hänelle mainittavaa kärsimystä.

Kun ihminen uupuu, taustalla on tavallisesti useita syitä, jotka yhteen kasautuessaan muuttuvat vuoreksi, jonka ylittäminen tuntuu mahdottomalta. Avaintehtävässä oleva poliitikko, kuten ministeri, on vastuussa hallinnonalastaan tai -aloistaan. Politiikassa asiat etenevät yleensä hitaasti. Kutsuja kokkareihin on enemmän kuin iltoja. Lobbarit ja mediakin tarttuvat hihaan kuin kärpänen liimapaperiin.

Työtä pitää rajata, siirtää avustajille ja jättää tekemättä. Siitä huolimatta riittämättömyyden tunne vaanii, varsinkin jos luonne on tunnollinen.

 

Terveyden ja hyvinvoinnnin laitoksen tutkimuksessa vuonna 2014 työkykynsä koki heikentyneeksi jopa runsas neljännes työikäisistä suomalaisista. Yhtä suuri osuus epäili, ettei jaksa työelämässä vanhuuseläkeikään saakka.

Huonoin mahdollinen tilanne on se, että uupuminen jää hoitamatta. Tiettyjen kriteereiden täyttyessä voidaan puhua masennuksesta, tai suomen kieleenkin juurtuneesta burnoutista. Masennus ei ole tahdonalainen tila, joista voisi noin vain päättämällä rimpuilla eroon.

Hyvät neuvot siis ovat kultaakin kalliimpia mietittäessä, kuinka kehitetään tuottavuutta tilanteessa, jossa moni arjen sankari on pikemminkin putoamassa kelkasta.

Markus Luukkonen
markus.luukkonen@ess.fi

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo tilaaja?

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi on väliaikaisesti pois käytöstä.

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X