Esalaiset

Pakosti ruotsia, vapaasti venäjää

Itäsuomalainen Tohmajärven kunta pyysi lupaa saada opettaa yläluokan oppilaille pakkoruotsin sijasta venäjää. Tohmajärvi on Niiralan rajanylityspaikan isäntäkunta.

Olisi venäjän osaajille kysyntää, kieltä kun puhutaan raja-aseman tuntumassa, teiden varsilla, kaupoissa ja joka puolella yhtä mittaa.

Onko tässä jotakin ihmettelemistä? Ei tietenkään, mutta siinä on, että Tohmajärvi ei lupaa saanut. Opetusministeriö ei sallinut pakkoruotsista luopumista.

Ministeri Sari Sarkomaa (kok) vastasi, että molempien kotimaisten kielten osaaminen on tärkeää.

Niin on, mutta onko peruskoulussa pakko olla pakkoruotsia? Käytännön elämässä vastaus tarkoittaa sitä, että ruotsi on niin tärkeää, että muiden kielten opettelu ei ole niin tärkeää.

Tosiasiassa monen nuoren voimat eivät riitä useiden vieraiden kielten oppimiseen.Kielen opettelu on monta vuotta kestävää kovaa työtä, harjoittelua ja pänttäämistä.

Jos ruotsia on pakko opetella, tohmajärveläisen lukujärjestyksessä olisi englantia, ruotsia ja venäjää.

Venäjän voi ottaa valinnaiseksi. Monessa itäsuomalaisessa koulussa ei kuitenkaan ole mahdollisuutta edes valita venäjää, kun resurssit eli rahat ovat rajalliset.

Ruotsin opetukseen rahaa kyllä on. Tulokset vain ovat huonoja. Jokainen tietää, että Suomessa osataan ruotsia huonosti.

Ruotsin tunnilla on moni nuori saanut aikansa kulumaan häiritsemällä tovereita, joista osa oikeasti haluaisi oppiakin kieltä. Tai on keskittynyt opettajan kiusaamiseen.

Ylioppilaskirjoituksissa tulee vuosi vuodelta jyrkemmin esiin kielten osaamisen kapeneminen. Kaikki nuoret haluavat tietysti kirjoittaa englannin.

Nuoret ovat nokkelia ja rationaalisia. Sellaisia ominaisuuksia työelämäkin arvostaa. Maailmalle lähtöön tarvitaan englannin taitoa.

Ruotsi ei ole enää pakollinen yo-kirjoituksissa. Kolmen viime vuoden kuluessa ruotsin kirjoittajien määrä on vähentynyt kolmanneksella.

Köpelömmin kuin ruotsille on käynyt saksan kirjoittamiselle. Reilut kaksikymmentä vuotta sitten 17000 nuorta kirjoitti lyhyen saksan, nyt enää vajaat 5 000.

Suomessa ei kohta osata muuta kuin englantia.

Jos ruotsia ei olisi pakko opetella, moni ottaisi ohjelmaansa jonkin maailmankielen: ranskan, espanjan, italian, saksan esimerkiksi. Tai sen venäjän.

Kaksikielisyys on rikkaus, tätähän Suomessa on kuultu, kun ruotsia puolustellaan. Niin on, mutta monikielisyys on vielä suurempi rikkaus.

Ruotsi kuuluu yleissivistykseen, onhan tätäkin hoettu. Kuka vielä uskoo, että suomalaisesta tulee fiinimpi ruotsia puhumalla?

Nuoria pelotellaan sillä, että jos ruotsia ei opettele, korkealle pyrkimisessä tulee vaikeuksia. Yliopistoissa ei selviä tutkinnoista ja julkisissa viroissa pitää osata ruotsia. Mutta miksi näin on oltava?

Ruotsinkielisiä on enää perin pieni vähemmistö 5,5 prosenttia suomalaisista. Umpiruotsinkielisiä on vieläkin harvempi. Oikeasti moni viranhaltija selviää työurastaan mainiosti pukahtamatta koskaan ainuttakaan ruotsin sanaa.

Kaksikielisyys on rikkaus, monikielisyys vielä suurempi rikkaus

Eija Kupiainen
eija.kupiainen@mediataloesa.fi

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa maksutta!

Oletko jo tilaaja?

Kaikki verkkopalvelut ovat jo käytössäsi ESA-tunnuksillasi.

Kirjaudu sisään

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje ja saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi
Näytä lisää

Lue seuraavaksi X