Aiheet
Kirjaudu ulos

Käyttäjätiedot

Nimi:
Osoite:
Postinro ja toimipaikka:
Sähköposti:
Nimimerkki:
Asiakasnumero:
Liitä asiakasnumero tiliin
Muokkaa tietoja

Voimassa olevat tilaukset

Tuote:
Tyyppi:
Voimassa: -
Muokkaa tilauksia
Vaihtopenkki

Unelmieni stadionpainajainen

Sieltä se sitten lävähti. 87 miljoonan euron jättipotti. Ei toki minulle, mutta jollekulle onnekkaalle. Ja koska olen tällainen mielikuvitusloinen, joka hakee elinvoimaa muiden elämästä elämästä mielikuvituksen voimin, otin minäkin ilon irti tästä voitosta.

Ajatusleikkieni käytävällä, jonka varrella on enemmän ovia kuin James Bondilla oletettavasti lehtolapsia, avasin oven jonka takana minua odotti skenaario Eurojackpotin jättipotista.

Kuulin korvia särkevän äänen. Tuo ääni oli peräisin kymmenistä haaveistani. Ne särkyivät, koska hirvittävän rahasumman saatuani ei minulla enää olisi polttavaa halua tai tarvetta niitä toteuttaa. Eikä liioin aikaakaan. Useiden kymmenien miljoonien eurojen hallinnoiminen vaatinee jonkin verran huomiota.

Koin harmituksen. Tällaisessa tilanteessa olisi mahtavaa, jos lähimmät ystäväni olisivat pettäneet minut kateuden sekä epätoivoisen rakkauden vimmassa ja juonitelleet minut tyrmään. Siellä olisin sitten virunut vuosikausia, muuttunut juuri sopivasti ulkonäöllisesti ja ehtinyt haalistua muistoissa sen verran, ettei minua enää tunnistettaisi. Miljoonien suuruisen voiton saatuani voisin suunnitella täydellistä kostoa vähintään kymmenen vuoden ajan, eikä raha olisi este mielikuvitukselleni. Vaan mistäpä sellaisia ystäviä olisin löytänyt?

 

No mutta jotain käyttöä sentään keksisin 87 miljoonalle eurolle. Voisinhan tukea itselleni rakasta suomalaista jalkapalloa. Jaettu ilo on paras ilo ja kehityskohteita asian tiimoilta löytyy vaikka millä mitalla. Vaan murtuisinko paineen alla?

Silmitön rahasumma tuo mukanaan suuren vastuun, ainakin jos sitä yrittää vastuullisesti käyttää. Olisiko vastuu liikaa? Tulisin suuruudenhulluksi. Kuohuviinipäissäni ryhtyisin rakennuttamaan hulppeaa stadionia Kisapuistoon hirvittävällä tohinalla. En kilpailuttaisi ja tekisin huonon ja kalliin diilin. Alustava pohjapiirros olisi lasinaluseen piirretty möykky.

Minkkiturkilla päällystetyt kuppi-istuimet olisi jo ehditty tilata ja asbestiset perusrakenteet pykätä pystyyn, kun museovirasto porhaltaisi paikalle. Muistinko suunnitelmissani ottaa huomioon Lahden Kaupunginmuseolle arvokasta näkymää Vesijärvelle? En muistanut.

Tässä vaiheessa viranomaiset olisivat jo heränneet ihmettelemään kyseenalaisella tavalla aloitettua stadionhanketta. Nyt minua pommitettaisiin kiperillä kysymyksillä ja paikallisessa lehdessä olisi painettuna projektin tiimoilta sanat kuten: Rakennuslain vastainen toiminta, epäilyttävä työvoima, moraaliton ja farssi.

 

Paniikissa siirtäisin projektin Hollolan puolelle. Negatiivisesta julkisuudesta pelästynyt rakennusfirma olisi kuitenkin jo tässä vaiheessa sanoutunut irti stadionhankkeesta. Täysikuun möllöttäessä taivaalla Hollolalaisessa metsässä voisi nähdä yksinäisen miehen lapion varressa. Se olisin minä, joka täydellisessä hermoromahduksessa kaivaisin kuoppaa ja mutisisin, että "tähän se tulee".

Rahat hupenisivat lopulta onnettomasti suunnitellun rakennushankkeen oikeudenkäyntikuluihin, sakkoihin ja vahingonkorvauksiin. Joten lienee tässä vaiheessa oikein todeta, että onneksi minä en voittanut 87 miljoonaa euroa Eurojackpotista.

Atte Airo

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo tilaaja?

Kaikki verkkopalvelut ovat jo käytössäsi ESA-tunnuksillasi.

Kirjaudu sisään

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje ja saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi
Ei kommentteja

Näitä luetaan nyt

Vaihtopenkki

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X