Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Vaihtopenkki

Unkari-ottelusta jatko-osa 95-elokuvalle?

Jääkiekon vuoden 1995 maailmanmestaruudesta kertova elokuva saa ensi-iltansa tänä vuonna. Elokuva kiinnostaa, vaikka olen ehdottomasti sitä mieltä, että filmin tulisi olla edesmenneen Pertti "Spede" Pasasen käsialaa nimellä: Noin vuoden 1995 pähkähullu Suomi. Elokuvassa maailmanmestaruus ratkeaisi lopulta näennäisen vaudikkaassa takaa-ajossa, go-go -musiikin soidessa ja spedelingon näytellessä tarinaa tukematonta ja hämmentävän suurta roolia.

Toivon 95-elokuvan aiheuttavan suomalaisten urheilutarinoiden buumin valkokankaalla. Enkä olisi lainkaan yllättynyt, jos näin kävisi. Kaikkien aikojen mielenkiintoisimman suomalaisen, Mika Myllylän kuolemasta on jo vierähtänyt sen verran aikaa, että hänestä olisi sopivaa tehdä elokuva. Ja onhan meillä Mietoa, Vireniä, Häkkistä, Ingbergiä, Karppista ja jos jonkin sorttista metsässä rämpijää ja kadulla oksentajaa.

Entä itselleni rakas suomalainen jalkapallo? Olisiko sen tiimoilta aineksia elokuvaan? Noh, kyllähän me kaikki tiedämme mihin suuntaan tämä kirjoitus on matkalla. Olemme antautuneet virtaan, joka vie surun ja murheen aavalle selälle, raamatullisen vedenpaisumuksen vallassa lilluvalle Olympiastadionille.

Vuoden 1997 Suomi-Unkari-ottelu voisi hyvin olla itsenäinen jatko-osa 95-elokuvalle. Sen kansallisen energiabuustin, jonka jääkiekon maailmanmestaruus sytytti, suomalainen jalkapallo armollisesti sammutti. Vuoden 1995 vappurieha oli ruotsalainen juhla dengliderineineen ja kurrelindströmeineen. Epäsuomalaisen iloinen festivaali, mieltä ylentävä nousuhumala. Suomi-Unkari oli pitkä ja väsynyt vaellus valomerkin jälkeen nakkikioskin kautta kotiin. Melankolinen taideteos suomalaisuudesta.

Millainen tuo elokuva sitten olisi? Näen sieluni silmin tarinan läpi kaurismäkeläisten lasien. Ensimmäisessä kohtauksessa Suomen maalivahti Teuvo Moilanen saapuu keskiolutkuppilaan ja astelee baaritiskille.

- Minä saatoin tehdä oman maalin, toteaa Moilanen.

Baarimikko ojentaa ison tuopin vaaleaa olutta.

- Toimitteko yksin? hän kysyy.

- Muiden kanssa.

- Sitten se ei haittaa.

Tämän jälkeen jokainen Suomen pelaaja toistaa vuorollaan saman. Lopussa ollaan hiljaa ja tuijotetaan seinään.

Atte Airo

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo tilaaja?

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi on väliaikaisesti pois käytöstä.

Näitä luetaan nyt

Vaihtopenkki

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X