Aiheet
Kirjaudu ulos

Käyttäjätiedot

Nimi:
Osoite:
Postinro ja toimipaikka:
Sähköposti:
Nimimerkki:
Asiakasnumero:
Liitä asiakasnumero tiliin
Muokkaa tietoja

Voimassa olevat tilaukset

Tuote:
Tyyppi:
Voimassa: -
Muokkaa tilauksia
Päivi Rämö

Esineiden vapaa liikkumaoikeus - tiedätte kai ilmiön?

- Luettelepa minuutissa kaksikymmentä eri eläintä! Aika alkaa… Nyt!

Vedän henkeä ja alan paapattaa litaniaa kissasta vuoheen, muikusta kampelaan, talitintistä tiltalttiin. Täi, torakka, lutikka, hämähäkki, hapsenkakkiainen! Vesipuhveli, lehmä, dromedaari, kirppu, aika loppuu nyt!

- Kolmekymmentäkuusi, muistihoitaja laskee, ja minua kismittää: olisin päässyt kolmeenkymmeneenseitsemään, jos olisin luottanut siihen, että kentauri on eläin eikä mytologiaa.

Olen muistihoitajan vastaanotolla, koska en omasta mielestäni muista enää mitään. Katsokaas, minä keitän kahvia, mutta unohdan juoda viimeisen kolmanneksen. Päätän katsoa maineikkaan elokuvan, jota en ole nähnyt, mutta loppumetreillä muistan, että roisto ratsastaa kohta rotkoon, turha katsoa enempää. Kesäloman jälkeen esittelen itseni ihmiselle, jonka kanssa olen kahvitellut loman alla kymmenesti.

Kaikki tämä on jo itsessään huolestuttavaa, mutta sen lisäksi irtaimistoni on alkanut käyttää vapaata EU:n sisäistä liikkumaoikeutta. Sillä ei sinänsä ole mitään tekemistä huonon muistini kanssa, mutta kerronpa siitäkin, kun kuuntelevan ja ystävällisen ihmisen pakeille olen päässyt.

Muistihoitaja kuuntelee ja tekee paljon muistiinpanoja (eipä luota muistiinsa, vaikka on nuori ihminen!), teettää minulla lisää testejä ja antaa lopuksi odottamattoman arvosanan: ei muistisairautta. Hajamielisyys ei ole sairautta, mutta se lohtu ei paljon lämmitä koleaksi jäähtynyttä kermakahviani.

Saan tuntea vähän ylpeyttäkin. Hajamielisyys on professorien vaiva. Jos heidän ja minun korvalehtiä ei olisi ruuvattu päähän kiinni, niitä lojuisi miljoonien romaanien ja tietoteosten kirjanmerkkeinä.

Minua jäävät kuitenkin vaivaamaan ne omia reissujaan tekevät esineet. Karkaamisvimman aloitti pysäköintikiekko, jonka ikuinen paikka on autoni vasemmassa ovilokerossa. Sitä ei vain eräänä hetkenä ollut, ja itaraa sieluani viilsi, kun jouduin ajamaan maksulliseen ruutuun. Siitä lähtiessäni kiekonketale istui taas kauniisti omalla paikallaan.

Kesälomamatkalla löysin matkalaukusta kaiken tarpeellisen paitsi erästä peltirasiaa, niin kutsuttua matkamiljoonalaatikkoa. Siinä on aina laastaria, aspiriinia, hakaneula, ompeluvälineet ja tulitikkuja. Pengoin kaiken mukaan pakkaamani viidesti, mutta rasia oli tipotiessään, vaikka se on räikeänvihreä ja kämmenen kokoinen. Vasta viimeisenä iltana laukkuja pakatessani se putkahti tyhjästä likavaatepinon päälle.

- Buena sera. Oliko kiva viikko? minä kysyin, mutta se vaikeni arvokkaasti ivani hampaissa.

Ja samat ihmettelyt sadoista tapauksista. Tiedätte kai ilmiön? Tavarat liesuavat omia teitään nuhteista piittaamatta ja mitään katumatta. Tämä EU:n vapaa liikkumisoikeus sen on saanut aikaan. Muuta selitystä ei muistihoitajakaan osaa antaa, vaikka tivaan tiukasti.

Kirjoittaja asuu maalla, marttailee lämpimikseen, puhuu työkseen ja kirjoittaa lystikseen. marttaminia@luukku.com

Päivi Rämö

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo tilaaja?

Kaikki verkkopalvelut ovat jo käytössäsi ESA-tunnuksillasi.

Kirjaudu sisään

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje ja saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi
Ei kommentteja

Näitä luetaan nyt

Päivi Rämö

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X