Aiheet
Kirjaudu ulos

Käyttäjätiedot

Nimi:
Osoite:
Postinro ja toimipaikka:
Sähköposti:
Nimimerkki:
Asiakasnumero:
Liitä asiakasnumero tiliin
Muokkaa tietoja

Voimassa olevat tilaukset

Tuote:
Tyyppi:
Voimassa: -
Muokkaa tilauksia
Päivi Rämö

Kolumni: Insinööritoimiston ihana Vivian

Kuva: ESS

Arki astui raskain jalkinein insinööritoimistoon. Jouluntienoo oli lomailtu, ja kesken jääneet projektit murisivat nyt jatkamista. Vaihdettiin kiireesti olennaiset kuulumiset - vaimo raskaana, kissa kipeänä, palonalku mökillä - ja kaikki asettuivat ergonomisiin työpisteisiinsä, vaihtoivat tohvelit jalkaan ja avasivat läppärit.

TJ ja Vivian tulivat viimeisinä. TJ meni kahvinkeittoon ja huikkasi kaikille yhteisen huomenen. Vivian kävi tervehtimässä jokaista erikseen ja sai myös jokaiselta ystävällisen sanan.

- Tyttökulta! Kylläpä näytät virkeältä!

- Terveisiä lapsiltani! Minullakin oli ikävä sinua!

- Minäpä menin kihloihin ja ihan vapaaehtoisesti. Sinun pitää tavata se ihana nainen.

- Vivian, etkö koskaan liho tai laihdu? Oletko harmaantunut lisää? Älä välitä, niin minäkin, mutta charmia riittää.

- Kahville, TJ kailotti käytävältä, ja miehet menivät pöytään. Vivian istahti paikalleen TJ:n oikealle puolelle ja silmäili lempeästi väkeään. Hän ei juonut koskaan kahvia, mutta ei kieltänyt sitä toisilta.

Vivian ei uskonut kieltoihin eikä rähjäämisiin. Jos hän kuuli kiivaita äänenpainoja ja riidan alkua, hän meni oitis puuttumaan puheeseen ja tyynnytti tilanteen parilla lyhyellä, napakalla lausahduksella.

Vivian oli insinööritoimiston työhyvinvointiterapeutti. Aluksi hänen asemalleen oli naurahdeltu, mutta puolessa vuodessa hänestä oli tullut kaikkien uskottu. Hänelle supatettiin huolet ja pelot, perheongelmat ja terveysharmit. Hän ei karttanut lähikosketusta, vaan saattoi vaikka istahtaa työkaverin syliin, jos katsoi sen hyväksi. Hän katsoi aina silmiin sitä, jonka kanssa kävi keskustelua. Hän oli lojaali koko työyhteisölle ja piti hellästi huolta sen hyvinvoinnista.

Teppo, diplomi-insinööri, ekonomi ja datanomi, totesi puoliltapäivin, että oli hänen vuoronsa viedä Vivian puistoon. Ajatus juoksisi paremmin sen jälkeen. Vivian odotti jo ovella, ja sitten mentiin. Vivian tarvitsi päivittäiset kävelynsä. Jokainen työntekijä eskorteerasi häntä vuorollaan, myös somalitaustainen siivoojapoika, joka ei ensin ollut uskonut korviaan eikä kielitaitoaan.

Kymmenen minuutin kuluttua Teppo palasi juosten toimistoon ja huusi tullessaan:

- Vivian lähti! En voinut mitään, hän juoksi minun ylitseni, kun liukastuin, ja siinä oli se jänis kuin tyrkyllä… Mitäs nyt tehdään?

- Mennään kohta avaamaan alaovi Vivianille, TJ lohdutti.

- Ei se ole koskaan saanut jänistä kiinni eikä saa nytkään. Sieltä se pian tulee häntä koipien välissä.

- Hän…

- …tä. Siis Vivian tulee, hän.

Ja niinhän hän tuli häntineen päivineen, janoissaan, uuvuksissa ja hieman nolona. Iltapäivän pitkän ja puuduttavan kokouksen ajan hän nukkui TJ:n sylissä ja näki unta, jossa nappasi kaikki cityn jänöjussit kiinni ja näytti niille taivaan kaikki merkit.

 

Kirjoittaja asuu maalla, marttailee lämpimikseen, puhuu työkseen ja kirjoittaa lystikseen.

marttaminia@luukku.com

Päivi Rämö

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo tilaaja?

Kaikki verkkopalvelut ovat jo käytössäsi ESA-tunnuksillasi.

Kirjaudu sisään

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje ja saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi
Ei kommentteja

Näitä luetaan nyt

Päivi Rämö

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X