Aiheet
Kirjaudu ulos

Käyttäjätiedot

Nimi:
Osoite:
Postinro ja toimipaikka:
Sähköposti:
Nimimerkki:
Asiakasnumero:
Liitä asiakasnumero tiliin
Muokkaa tietoja

Voimassa olevat tilaukset

Tuote:
Tyyppi:
Voimassa: -
Muokkaa tilauksia
Lealiisa Kivikari

Yksin olemisen ylistys

Kuva: Katja Luoma

Inhosin lapsena kesää, koska jouduin aina olemaan mummolassa keskellä korpimetsää. Tuntui siltä, että kaikilla muilla oli hauskaa: toiset pääsivät matkoille, huvipuistoihin ja tapasivat ystäviään. Mummolassa kuukauden kohokohta oli reissu kirkonkylän hautausmaalle, silloin tällöin saapuvat kesävieraat ja tikkujäätelö kauppa-autolta.

Lapsena koettu yksinäisyyden tunne ei välttämättä ole kielteinen asia, jos vierellä on ollut turvallinen aikuinen. Itse asiassa se, että oppii jo nuorena olemaan ja toimimaan myös yksin, voi kantaa elämässä pitkälle.

Kaverini kertoi rohkeasti Facebookissa, että hän kokee olevansa yksinäinen. Seurasin mielenkiinnolla, kuinka kommenttiketju täyttyi rohkaisevista viesteistä ja kyläilykutsuista. Ihmisten myötätuntoisesta kädenojennuksesta tuli hyvä olo. Kuinka sujuvaa elämä voi joskus olla: toinen ihminen on tavoitettavissa, jos itse on avoin ja aktiivinen.

Eri-ikäisten ihmisten yksinäisyydestä löytyy paljon tietoa, määritelmiä ja tilastoja. On myös monenlaisia hankkeita yksinäisyyden poistamiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi. Toisaalta taas hiljentymiseen ja yksinoloon liittyvät kurssit ja harrastukset ovat olleet suosittuja jo vuosia.

Elämän yksi kauneimmista ja karuimmista lahjoista on polku, jonka ihminen tekee itse itseensä. Itsetuntemuksen löytäminen tapahtuu vuosien saatossa, ja siihen liittyy väistämättä yksinäisyyttä ja kipua. On monia elämän vaiheita ja tilanteita, joissa ihminen kokee pohjatonta yksinäisyyttä joko väliaikaisesti tai pidempikestoisesti. Itse ajattelen, että ihmisyyteen kuuluu olennaisena osana yksinäisyyden kokemus.

Sosiaalinen paine tai yksinäisyyden pelko saattavat ajaa ihmistä jatkuvasti etsimään uusia ihmissuhteita ja ryhmiä, joissa toimia toisten kanssa. Ihmissuhteet, jotka velvoittavat jatkuvaa yhteydenpitoa, voivat olla myös taakka. Olisi kai toivottavaa, että ystävälleen antaa parasta itsestään. Silti monella on kokemus suhteista, joissa joutuu olemaan murheiden kaatopaikka.

Risto Ahti kirjoittaa: ”Jollei ihmisellä ole omaa taivasta, hänellä on toisen ihmisen helvetti.” Oma taivas voisi olla kykyä rakastaa itseään niin paljon, ettei suostuisi joutavanpäiväisiin suhteisiin, jotka syövät omaa elämänvoimaa ja iloa.

Olen siitä onnellisessa asemassa, että minulla on mahdollisuus valita: yksin vai yhdessä. Toisinaan on mukavaa lähteä yksin elokuviin, kahville tai matkoille. En kestäisi ihmissuhteita, jotka rajoittaisivat tarvettani viihtyä yksin.

Yksinäisyyden kokeminen on samaan aikaan yksityistä ja universaalia. Yksinolo hiljaisuudessa saattaa olla toiselle painajainen ja toiselle rikastuttava aarreaitta. Kuinka ihanaa onkaan elämä silloin, kun tulee toimeen itsensä kanssa ja rohkenee kuunnella myös yksinäisyydestä kumpuavaa hiljaista puhetta.

Kirjoittaja on lahtelainen sanataiteilija.

Lealiisa Kivikari

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa maksutta!

Oletko jo tilaaja?

Kaikki verkkopalvelut ovat jo käytössäsi ESA-tunnuksillasi.

Kirjaudu sisään

Asiasanat:

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje ja saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi
Ei kommentteja

Näitä luetaan nyt

Lealiisa Kivikari

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X