Aiheet
Kirjaudu ulos

Käyttäjätiedot

Nimi:
Osoite:
Postinro ja toimipaikka:
Sähköposti:
Nimimerkki:
Asiakasnumero:
Liitä asiakasnumero tiliin
Muokkaa tietoja

Voimassa olevat tilaukset

Tuote:
Tyyppi:
Voimassa: -
Muokkaa tilauksia
Kirjaelämää Lahdessa

Ja kaikista suurin on alku

Tästä voidaan taittaa peistä, mutta jos minulta kysytään, alku on tärkein. Hyvä alku ei pelasta huonoa romaania, se antaa sille lisäaikaa.

Hyvän alun imussa parikymmentä sivua menee kantaa tarkistaessa. Jos romaani ei kutsu ja innosta tai edes kirvele virtsatessa, sen voi heivata 50 sivun kohdalla. Ja sitten pompata suoraan loppuun.

Silloin saa jo sanoa tuntevansa teoksen olemuksen. Tämä ei ehkä päde arvostelijaan tai yliopistotason toimijaan, joiden vastuu kirjalle ja omille lukijoilleen on syvempi.

No, yliopistotasosta en ole tässä täysin varma. Mitähän ne siellä universtaiden kirjallisuusosastoilla nykyään tutkivat? Silppua, änkyrää, -ismilähtöisiä vinkkeleitä ja trokeista tetrametriä, sivullisuutta, naimakohtausten dekonstruktiota ja yleistä EVVVK:ta…

Olettaisin tällaista täydellisen tietämättömyyden pohjalta.

Yksi tarinan rakentamisen kaava on länsimaissa osoittautunut ylivertaiseksi. Se löytyy Aristoteleen Runousopista, julkaistu noin 330 eaa.

A:n mukaan taide on jäljittelyä ja sen korkein muoto on tragedia, rajallinen kokonaisuus. Ja kokonaista on se, millä on alku, keskikohta ja loppu. Alku potkaisee tapahtumat liikkeelle, ja loppu kehittyy seurauksena kaikesta sitä edeltävästä.

Draaman kaava toimii samalla tavalla kuin arvot: ne ovat hienoja Petteri Orpon eurooppalaisessa, jakamattomien ihmisoikeuksin julistuksessa. Käytännössä kaikki on vähän sinne päin ja usein päinvastoin ja todellakin jotain aivan muuta.

Olen vaatimattomissa teoksissani käyttänyt kaavaa sekä tietoisesti että tiedostamatta, yleensä toki selvin päin. Eikä silläkään ole suurta väliä. Nobel-ukko Hemingway on sanonut, että kirjoita kännissä, editoi selvänä.

Epäilen vahvasti, että lause on yhteydestään irrotettu. Siitähän ne hyvät jutut syntyvät aina.

Paras alku? Pari oikein hyvää tulee hakematta mieleen, tämä:

”Erehdyksessä siinä niin kävi. Olin kuullut yhdeltä yläkaupungin juopolta, joka teki saman tempun joka joulu, että postissa palkkasivat melkein kenet helkkarin hyvänsä, ja kun kerran oli joulunaika niin minä tein työtä käskettyä ja kädenkäänteessä minulla oli nahkasäkki selässä ja dallasin hissuksiin ympäri kaupunkia. Onpa jobi, minä ajattelin.”

Toinen: ”Nyt olen perillä, ja Bijou ja Websterin Third New International Dictionary, jotka seuraavat minua kaikille matkoilleni.”

Eka oli tietty Bukowskilta, entäs toka? Ainakin Latvalan Petri Lahdesta tietää.

Elokuvien aluista tulevat mieleen parhaat Palmut ja Pelastakaa sotamies Ryanin alkukohtaus. Muistatteko, on 6. kesäkuuta 1944, miehistönkuljetusalukset saapuvat Omaha Beachille ja keulaluukut aukeavat…

Siinä ymmärtää, ettei paraskaan koulutus ja timanttisin teräsvartalo takaa mitään sodan oloissa. Soon korkeemmas käres eli säkälähtöistä tuuria.

Väinö Linnan ihailijana palvon myös ”Väpin” aloituksia. Ja sen sanoessani muistan yhden arvostamani kirjallisuuden professorin, se on Linna-tutkija Yrjö Varpio.

Tässäkin raapustuksessa oli alku, keskikohta ja loppu. Ja kaikista suurin oli alku. Tämä on loppu.

Kalle Veirto

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa maksutta!

Oletko jo tilaaja?

Kaikki verkkopalvelut ovat jo käytössäsi ESA-tunnuksillasi.

Kirjaudu sisään

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje ja saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi (1)
TCB

Kumma, ettei Bukowskin "Postitoimisto"a löydy pääkirjastosta ollenkaan ja esim. "Pystyssä kaiken aikaa" on varastossa. Onkohan joku feministi/uskovainen saanut tahtonsa läpi?

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X