Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kirjaelämää Lahdessa

Vinkuva fillarikommunisti kyylää yksityisautoilua

Jos niitä on kahdeksan samaan aikaan, se on paljon yhdellä 600 metrin kadunpätkällä, etenkin kun tuo katu on pihakatu. Ainakin se on sitä meille, joiden kodit sijaitsevat sen varrella.

Niille toisille se on näppärä tapa lyhentää matkaa ja välttää valot parit matkalla marketeille ja terveysasemalle ja sieltä takaisin. Ymmärrän.

Silloin sietokykyni joutuu koetukselle, kun on talvi ja katu kapenee kanjoniksi aurauskasojen ja orapihlajien väliin. Siinä kun sitten koiran kanssa illan tummetessa luistelet ja väistelet itään ja länteen kiiruhtavia oikaisijoita, alkaa käämi kärytä.

Silloin kun niitä on kahdeksan, ne eivät yleensä aja kovaa. Jos niitä on vain yksi, se saattaa suhahtaa kuuttakymppiä kadun läpi. Nopeusrajoitus on 30 km/h.

Onko tämä ongelma ja saako vinkua?

Timo Soiniko sen pilkkanimen fillarikommunisti keksi… Sama se, ajan paljon pyörällä. Se on näpsää ja kivaa ja liikuttaa jalkojen ja pumpun lisäksi päätä.

Antiikin Aristoteles opetti seuraajiaan kävellen, koulukunta sai nimen peripateettinen. Niveleni ovat sen verran kuluneet, että siihen joukkoon en liity, vaan hoidan homman polkien.

Fillarikommunisti en silti ole. Kavahdan hesalaista pyöräilykulttuuria, vastakkainasettelua autojen kanssa ja kaikenmoista nipottamista. Ei kiitos, ei Lahteen. Tämä on krouvi, vapaa ja rempseä kaupunki, tärkeily ei pue meitä.

Nyt olen alkanut miettiä, että pitäisikö kuitenkin ryhtyä kommunistien kannattajaksi. Onko autoja vähän liikaa ja tunkevatko ne myös sinne, minne niitä ei kaivata?

Autoja on liikaa, mutta en minäkään ole luopumassa omastani, joten en osaa sanoa, kenen toisen tulisi niin tehdä. Moni tarvitsee auton, sille ei ole vaihtoehtoa.

Joukkojen liikennettä ja pyöriä suosivaa kaupunkisuunnittelua, sopivia hidasteita ja esteitä kannatan. Asukkaiden ääntä pitää kuulla. Jos esimerkiksi oikominen pihakadun kautta häiritsee paria vinkujaa isompaa joukkoa, sille tulee tehdä jotain.

Mutta häiritseekö se? Kotikatuni varrella asuu sekä vanhoja että nuoria ihmisiä. Monilla nuorista on pieniä lapsia. Uskoin että saan heidät yhteisrintamaan.

Mutta ei, lähinaapurini ei jakanut havaintojani kasvavasta läpiajoliikenteestä. No, hän käy päivätöissä, eikä kuseta koiraa kolmesti päivässä, hän ei ole seuraamassa sitä.

Käännyin luontevien liittolaisten, poikien puoleen. He pelaavat pihalätkää kadulla jykeviin maaleihin, jotka joutuu joka kerta siirtämään syrjään, kun ”kiireinen” oikoja hurauttaa ohi.

Pojatkaan eivät olleet huomanneet liikenteen lisääntymistä. Harmittaahan se, kun peli keskeytyy, mutta keskeytyksen aikana voi pitää kisastudiota ja spekuloida.

Onko minusta tulossa pikkumainen kyylä ja olenko mökkiytynyt?

Työskentelen kotona. Elinpiiri on pieni ja maailma on toisaalla, mutta sitä näkee televisiosta. Ja onhan myös kirjat, lehdet ja netti. Vaimo ja koira.

Hhhmm, tässä tilanteessa ei auta kuin istua fillarin selkään ja ajaa peripateettinen lenkki ja pohtia, onko vika minussa vai meneekö se muiden piikkiin. Yleensä menee.

Kalle Veirto

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo tilaaja?

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi on väliaikaisesti pois käytöstä.

Näitä luetaan nyt

Kirjaelämää Lahdessa

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X