Aiheet
Kirjaudu ulos

Käyttäjätiedot

Nimi:
Osoite:
Postinro ja toimipaikka:
Sähköposti:
Nimimerkki:
Asiakasnumero:
Liitä asiakasnumero tiliin
Muokkaa tietoja

Voimassa olevat tilaukset

Tuote:
Tyyppi:
Voimassa: -
Muokkaa tilauksia
Kari Enqvist

Paras innostaja on toinen ihminen

Opetuksessa ollaan ottamassa digiloikkaa. Se tuntuu tarkoittavan tabletteja ja pilvipalveluita, videoiden katselua ja tiedostojen jakamista kavereille.

Tämä kaikki on hyvä asia. Mutta sen tiimoilta on myös riehaannuttu rakentamaan näkymiä, joiden merkillisyydet saavat epäilemään pilvipalvelujen yliannostusta.

Mitä me enää yliopistoilla, kun tietokoneen näytöltä voi kotona seurata maailman huippuyliopistojen opetusta suorana striiminä! Mihin näitä kaiken maailman dosentteja tarvitaan, kun kaikki kurssit löytyvät verkosta!

Tällaisten väitteiden logiikka vaikuttaa perusinsinöörin mielestä aukottomalta. Mutta jotain vikaa siinä täytyy olla. Samaa logiikkaa pitäisi näet voida soveltaa myös teattereihin.

Mihin kaupunginteattereita tarvitaan, kun verkosta voi seurata maailman parhaiden näyttelijöiden esityksiä? Kuka enää haluaa kesäteattereita, kun klikkauksen päässä tarjolla olisi Royal Shakespeare Company?

Teatterin ystävät ovat ottaneet digihaasteen vastaan ja äänestäneet jaloillaan. Kuuluisien näyttelijöiden verkkovideoiden sijasta he viettävät kesäiltansa seuraillen halvoissa kulisseissa kompuroivia amatöörejä. Striimeistä huolimatta kaupunkia vailla omaa teatteria pidetään niin epäkiinnostavana, että start-up-huumakin kiertää sen kaukaa.

Kysymys kuuluu: Miksi?

Koska ihmiselle toisen ihmisen läsnäolo antaa voimakkaan tunnekokemuksen – ja tässä tapauksessa jaetun tunnekokemuksen – jota ei ole mahdollista saada tietokoneen ruudulta.

Myös oppiminen on merkittävältä osaltaan tunnekokemus. Opettaminen ei tarkoita vain tiedon vaan myös noiden kuuluisien hyvien vibojen siirtoa.

Kauan sitten luennointi tarkoitti ääneen lukemista. Professori luki kirjaa ja piti väliin taukoja, jotta opiskelijat ehtisivät kirjoittaa kaiken muistiin. Menetelmä oli tavattoman hidas mutta luultavasti tehokas: käden muisti on usein parempi kuin silmien.

Itse opetan liitutaulua käyttäen. Piirrän sen pintaan verkkaan matemaattisia kaavoja, sillä vaikeimmat asiat pitää oppia konkreettisesti, kättä seuraamalla. En voi kuvitella kenenkään haluavan katsella tätä toimitusta tabletista.

Enää opiskelijat eivät tosin kopioi taululta vaan näpräävät luennolla älypuhelimiaan. Laskuharjoituksissa he joutuvat kuitenkin oppimaan kädellään, kirjoittamaan nuo samat lausekkeet ja niiden johdannaiset hitaasti ja rivi riviltä.

Oppiminen edellyttää kahta asiaa: innostusta ja käsillä tekemistä. Paras innostaja on toinen ihminen, opettaja jonka fyysinen läsnäolo ja karisma piiskaavat meistä esiin voimavaroja, joiden olemassaoloon emme edes uskoneet. Siksi virtuaaliopetus ei milloinkaan voi korvata aitoa asiaa.

Tableteilla puuhastelu on käsillä tekemistä, mutta siitä puuttuu tunnekokemus. Sadan metrin juoksijaksi ei opita katselemalla videopätkiä Usain Boltista ja jakamalla niitä Facebookissa kavereille. Jossakin vaiheessa täytyy ottaa lusikka kauniiseen käteen, kävellä urheilukentälle ja vetää piikkarit jalkaan, kuunnella tuulta ja radan reunalla ärjyvää valmentajaa ja mielikuvissa täpötäytenä hurraavaa katsomoa.

Kirjoittaja on kosmologian professori Helsingin yliopistossa.

Enqvist Kari

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo tilaaja?

Kaikki verkkopalvelut ovat jo käytössäsi ESA-tunnuksillasi.

Kirjaudu sisään

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje ja saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi (4)
JUKKA RYHÄNEN

Tästä asiasta olen täysin samaa mieltä. Ja asian pitäisi olla itsestään selvyys mutta kaikkea kanssa.

Anssi Mikkola

Mikael Jungner kirjoitti ansiokkaassa julkaisussaan "Otetaan digiloikka!, Suomi digikehityksen kärkeen" digitalisaatiolle yhdeksän perusperiaatetta. Tässä muutama: "1. Kaikki mikä voidaan digitalisoida, digitalisoituu. Jos emme tee sitä, muut tekevät.", "5. Digitaalisuus on yhdessä tekemistä, ilman vuorovaikutusta se menee hukkaan.", "9. Digitaalinen evoluutio etenee vain ja ainoastaan tekemällä ja kokeilemalla." Suomi on vuosikymmeniä ollut maailman kärjessä monissa asioissa. Meidän pitää pysyä kärjessä myös digitalisaatiossa. Digitalisaatio on luotu helpottamaan ja tehostamaan toimintaamme asioissa, joissa kone on ihmistä parempi. Tiedon keruu, tallentaminen, järjestely ja esittäminen ovat hyviä esimerkkejä tällaisista toiminnoista.

Anssi Mikkola

Jatkoa edelliseen kommenttiini: Digitaalisesti kerätyn ja tallennetun tiedon tulkinta jää kuitenkin viime kädessä opettajalle, valmentajalle, oppijalle tms. toimijalle. Esimerkiksi huippu-urheilijan käyttämä digitaalinen harjoittelun seurantaohjelma ei riitä valmentamaan urheilijaa parhaaseen mahdolliseen tulokseen, vielä. Tarvitaan valmentaja, joka tulkitsee digitaalisen tiedon ja ohjaa urheilijaa. Kulttuurin sarallakin digitaalisaatio on helpottanut ja nopeuttanut toimintaa esim. tallennuksen digitalisoitumisen myötä. Kuitenkin kaikki livekonsertissa käyneet tietävät, että elämys on paljon kokonaisvaltaisempi kuin saman musiikin kuuntelu studiopuhtaana cd-levyltä. Digitalisaation tarkoitus ei ole vähentää kanssakäymistämme, vaan pikemminkin helpottaa sitä.

Näitä luetaan nyt

Kari Enqvist

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X