Aiheet
Kirjaudu ulos

Käyttäjätiedot

Nimi:
Osoite:
Postinro ja toimipaikka:
Sähköposti:
Nimimerkki:
Asiakasnumero:
Liitä asiakasnumero tiliin
Muokkaa tietoja

Voimassa olevat tilaukset

Tuote:
Tyyppi:
Voimassa: -
Muokkaa tilauksia
Mielipide

Lukijalta

Lukijalta: Yksinäisyys on hinta, jonka joutuu maksamaan vanhenemisesta

”Yksitoikkoista ja yksinäistä. Sellaista on tulla vanhaksi”, kertoi eräs tapaamani hämäläinen seniori käydessäni häntä tervehtimässä. Hän kaipasi keskustelukaveria ja odotti päivittäin kotipalvelun käyntiä - käynti oli tervetullut keskeytys päivään.

Kerron lyhykäisyydessään hänen kertomansa hänen sanoillaan. Koskettavan.

”Miten vuodet vierivätkään. Yhtäkkiä olinkin eläkeläinen. Eläkeläisellä vuodet vierivät yhtä nopeasti kuin ennenkin. Yhtäkkiä olikin ikää tullut niin paljon, että sadan vuoden viisari näkyy jo. Aivan uskomatonta. Ei voi olla totta. Mutta kun katselen lastenlapsia ja heidän lapsiaan ymmärrän, että olen tullut vanhaksi.”

”Yksinäisyys on masentavaa. Kun aiemmin oli vaimo ja lapset, joiden kanssa sai keskustella ja toimia, onkin vaikeaa jäädä yksin. Puhelin on hiljaa. Kaikki vanhat ystävät, joiden kanssa oli mukava viettää aikaa, ovat poissa. Vanhoista työkavereista suurin osa on poissa.

Työssä ollessa viikonloput olivat ihania, oltiin vapaalla ja kaikki tuntui hyvältä. Nyt ovat viikonloput pitkiä ja ikäviä ja kaipuu saada jutella toisten kanssa on silloin pahinta."

"Mutta löytyy niitä valopuoliakin. Hauskaa on eläkeläistapaamisissa tai palvelupäivillä tavata toisia ikäihmisiä, juoda kahvia ja jutella muiden kanssa. Olen sikäli onnellisessa asemassa, että pääsen vielä omilla jaloillani näihin tapahtumiin. Moni muu ei pääse syrjäkyliltä minnekään.

Ennen kotiavustaja saattoi istahtaa ja juoda kupillisen kahvia ja jutella kiireettömästi. Eipä enää.

Yksinäisyys vaivaa, sillä se odottaa heti kulman takana. Yksinäisyys ja kaipuu toisten ihmisten läheisyyteen eivät katoa minnekään. Se on hinta, jonka näemmä joutuu maksamaan, kun tulee vanhaksi.”

”Nykyään televisio on lähes ainoa ilo monille vanhuksille, jotka istuvat yksinäisinä televisiota katsellen. Monet istuvat kotonaan ja odottavat, että joku käy tervehtimässä tai soittaa kuulumisia. Kuinka surullista."

"Ainoa kontakti muihin ihmisiin on kotiapu, mutta kotiavunkin työ on muuttunut. Ennen kotiavustaja saattoi istahtaa ja juoda kupillisen kahvia ja jutella kiireettömästi. Eipä enää. Nyt on työaika jaettu minuutteihin ja eri tehtäviin on annettu vain tietty minuuttimäärä. Tällainen stressaa sekä henkilökuntaa että vanhuksia."

"Kuitenkin sekin käynti on tervetullut katko jokapäiväiseen yksinäisyyteen. Minä ainakin odotan innolla jokapäiväistä, vaikkakin lyhyttä kotiavun käyntiä. Näin se elämä jatkuu ja minunkin viisarini lyö vääjäämätöntä tahtia eteenpäin.”

Näin puhui eräs ikäihminen yksinäisyydestään ja ikävästään. Se pysäytti minut.

Riitta Lalla
Vääksy

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo tilaaja?

Kaikki verkkopalvelut ovat jo käytössäsi ESA-tunnuksillasi.

Kirjaudu sisään

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi (1)
Pessi Misti

"Kotona" vaan on asuttava. Moni tykkää, moni ei. Vaihtoehtoja ei juuri ole tarjolla, muuta kuin vuodeosasto ja se koti, eestaas...

Näitä luetaan nyt

Mielipide

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X