Tekniikka tutuksi: Sauvakävely - Terveys ja hyvinvointi

Suomalaiset ovat sauvakävelleet yli kymmenen vuotta. Silti tekniikka on hakusessa - monellakin. Lypsytekniikkaa ja kamelikävelyä näkee liian usein.
- Voin hyvin sanoa, että Suomessa on noin miljoona sauvakävelijää, mutta vain noin 20 prosenttia heistä kävelee oikein, Matti Heikkilä ottaa heti luulot pois. Hän on Vierumäen urheiluopiston testauspäällikkö ja yksi sauvakävelyn kehittäjistä.
Sauvakävely on lajina yksi soveltuvimmista. Jos kädet on terveet ja osaa kävellä, menestymisen mahdollisuudet ovat kohdillaan.
- Verrattuna tavalliseen kävelyyn sauvakävely voi olla 20-40 prosenttia tehokkaampaa. Miksei siis otettaisi näitä ylimääräisiä prosentteja itselle? Istumatyö jumittaa hartiaseudun, ja tämä on oiva konsti avata se. Ja kaiken lisäksi, sen voi tehdä ulkona, Heikkilä mainostaa.
Jos sauvakävelemään ryhtyy, välineisiin kannattaa kiinnittää huomiota. Kuuden euron hintaiset halpahallin sauvat eivät ole paras ratkaisu.
- Alle viiteenkymppiin saa oikein hyvät ja laadukkaat välineet. Joustopiikkikärki on mielestäni hyvä. Se on parempi kovalla alustalla kuin esimerkiksi asfalttitassu, joka joskus luistaa.
Jos kävelysauva luistaa, pito korvataan helposti liian kovalla iskulla ja kyynärpäät kipeytyvät.

Pituus on tärkeä
Huonokuntoisille ja aloitteleville sauvojille Heikkilä suosittelee 60 senttiä omaa pituutta lyhempää sauvaa. Kun kunto kasvaa, myös askel pitenee, joten silloin voi ottaa viisi senttiä pidemmän sauvan käyttöön.
- Kokeile viisi senttiä pidemmillä askeleilla, saatko tunnetta käsiin. Jos ei saa, sauvat ovat liian lyhyet, Heikkilä sanoo.
Aloittelevalla oikea kyynärpään kulma sauvan ollessa maassa on 90 astetta.
- Myös kävelylenkkarit ovat hyvät, koska niissä kantapää on tukeva, Heikkilä opastaa.
Välineiden valinnan jälkeen myös sauvomispaikalle kannattaa uhrata hetki miettimisaikaa.
- Sauvakävely kuuluu sinne, mihin hiihto eli metsäpoluille. Pururadat ovat oivia pohjia. Lenkin pituuden on hyvä olla aluksi tunti kunnosta riippumatta. Silloin saa tuloksia aikaan.

Tekniikka kuntoon
Sauvakävelyn tekniikka on syytä saada kuntoon. Jos kävelee väärin, hyödyt muuttuvat haitoiksi.
- Ikäihmisillä hyväksyn "sauvojen ulkoiluttamisen" ja perässävetämisen, mutta en nuoremmilla, Heikkilä lataa.
Kun aloittaa, kannattaa kävellä normaalisti sauvat maata viistäen takaviistossa ikään kuin niitä ei olisi olemassa. Kun saa kiinni normaalista kävelyrytmistä, sitten otetaan sauvat käyttöön.
- Suurin virhe on se, että sauva tuodaan pystysuorassa eteen. Sauvan pitää pysyä koko ajan takana. Ja ote sauvaan sellainen kuin kädessä olisi pikkulintu, joka ei puristu kuoliaaksi, mutta ei pääse lentoon, Heikkilä kuvailee.
Työntö tuntuu kämmensyrjässä ensin pienenä puristuksena, jonka jälkeen on rentoutus.
- Veri lähtee hartioissa kiertämään, kun hoksataan olla jännittämättä niitä. Lantion ja hartioiden vastakierto aukoo selkäfileet, se on se juttu. Vielä pieni etukeno, niin asento on täydellinen.
- Tärkeintä on, että ajattelee, mitä tekee. Tyylejä on niin paljon kuin on ihmisiä, mutta on vain yksi ainoa tekniikka, joka on opeteltava.
Kun sauvakävelyssä saa perustekniikan haltuun, sitä voi myös sauvajuosta tai sauvaloikkia. Jyrkkiä ylämäkiä sauvakävellessä laji muuttuu todelliseksi fitness-urheiluksi. Ylämäkeä mentäessä vartalo on etukenossa ja alamäessä jalat joustavat ja edetään "hiipimällä".
- Joku mieltää tämän vanhojen ihmisten lajiksi. Harrastajat ovat piilossa lenkkimaastoissa, niin heitä ei kaupungilla näe.
Vierumäellä työpaikan kuntotestauspäivää viettäneet Päivi Portin ja Jorma Oinas eivät olleet ikinä sauvakävelleet. Matti Heikkilä patisti heidät pikakurssille toimittajaa ja kuvaajaa varten.
- Olen ollut sitä mieltä, että sauvat tarvitsevat seurakseen myös sukset. Ulkoilutan aina koiraa, joten sauvakävely olisi hankalaa, Portin sanoo.
- Ei ole koskaan tullut mieleenkään tarttua sauvoihin. Olen ajatellut sen olevan mummojen laji, Oinas tuumii.
Kun koehenkilöt tulevat paikalle 60 senttiä omaa pituutta lyhempien sauvojen kanssa, tapahtuu se, mitä yleensäkin aloittelijoilla. Sauva liikkuu saman puolen jalan kanssa samaan tahtiin.
- Oho, muutuin Pirkka-Pekka Peteliuksen Apuva-mieheksi, Oinas nauraa.
Usein kävely unohtuu, kun sauvat pannaan käteen. Harjoitellaan siis kävelyä sauvoista välittämättä. Nyt pari ymmärsi jutun juonen.
Sitten sauvat mukaan rennosti ja kävelemään. Heikkilä korjaa vielä pieniä asentovivahteita. Pieni etukeno, lantion ja olkapään vastakierto ja rento ote sauvaan.
- Kyllä hartioita lämmitti. Minua oikeasti yllätti, kuinka tehokasta tämä hartioille on, Portin ihmettelee.
Oinas on samaa mieltä ja kertoo mahdollisesti harkitsevansa omien sauvojen hankkimista.
- Jes, taas sai Suomi kaksi sauvakävelyn harrastajaa lisää, Heikkilä iloitsee.

ESS-Maija Joutjärvi

Kuusiosainen sarja kertoo, miten peruslajeista saa kaiken irti.