Pauli kaulii sävelet sanoiksi - X_Kulttuuri

Joku voisi kuvitella, että rocklyyrikkona tunnetun Pauli Hanhiniemen näkeminen kansanmusiikkifestivaaleilla olisi jotenkin kummallista. Vaan eipä ajattele näin edesmenneiden yhtyeiden, Kolmannen naisen ja Perunateatterin laulusolisti itse.
- Olen laulanut hautajaisissa, häissä, rockklubeilla ja yökerhoissa. Ei ole ongelma laulaa myöskään kansanmusiikkifestivaaleilla. En halua julistautua jonkun tietyn taiteenlajin edustajaksi, vaan koen hilpeäksi velvollisuudekseni kokeilla kaikenlaista, Hanhiniemi toteaa.
Kaustisilla Hanhiniemi esiintyi Hehkumo-yhtyeessä, joka julkaisi kesäkuussa debyyttilevynsä Muistoja tulevaisuudesta. Hehkumo soittaa modernia kansanmusiikkia.
Hanhiniemi on sanoittanut lähes kaikki albumin laulut. Sanoitukset kertovat niin sauvakävelystä kuin pikaruoastakin, eräs kappale ottaa kriittisen kannan myös lapsityövoiman käyttöön.
- Olin melkein vapaampi kirjoittamaan verrattuna popmusakuvioihin. Bändin soundi vaikuttaa tietenkin sanavalintoihin. Ei niinkään se, että ajattelen sen olevan perinteisillä soittimilla soitettua kansanmusiikkia.
Hehkumon ensilevy ei ole juurikaan saanut radiosoittoa.
- On ollut yllättävä huomata, että ennakkoluuloja oikeasti on. Olen pitänyt niitä lähinnä marisijoiden väitteenä. Mutta toisaalta ymmärrän, että kansanmusiikki on pieni kulttuurihaara, joka elää omaa elämäänsä.
Sanoja tilauksesta
Hanhiniemi tekee teatterikäsikirjoituksia, teatterimusiikkia ja tilaussanoituksia eri yhtyeille. Työn alla on sanoituksia muun muassa Yölle. Hehkumon kanssa hänen on tarkoitus jatkaa niin pitkälle kuin on mahdollista.
- Olen joka paikan höylä. Nautin, kun suhina kuuluu ja lastua lentää. Jätän muiden murheeksi arvostella jälkeä, hän hymyilee.
Hehkumo sai alkunsa viime vuonna Alavudella Zembalot-festivaalista. Tarkoituksena oli heittää vain yksi keikka. Hanhiniemen mukaan homma kuitenkin toimi niin hyvin jo harjoitusvaiheessa, että kappaleita haluttiin myös tallentaa. Musiikkia viilattiin talven mittaan, levytettiin ja yhtye on keikkaillut kevään ja kesän aikana.
- Kansanmusiikista puuttuu rockmusiikille tyypillinen aggressiivinen poseeraaminen. Siinä on sellaista hauskaa tavallisuutta, jota olen pyrkinyt toteuttamaan aiemmassakin tuotannossani.
Hanhiniemi luottaa sanoitusprosessissa sisäistämiseen.
- En usko muistikirjoihin vaan siihen, että elämässä kohtaamani asiat tallentuvat jotenkin itseeni. Se vaatii tietenkin musiikilta paljon, että joku juttu, mistä olen järkyttynyt, liikuttunut tai ilostunut, purkaantuu.
- Oikealla tuulella biisit kirjoittavat itse itsensä. Mielikuvat ruokkivat toisiaan ja ne ne muuttuvat sanoiksi ja ehkä sitten taas käännän näkökulmaa. Se on kuin joulutortun leipomista: kaulin ja käännän kunnes ajattelen, että nyt tämä alkaa olla hyvä.
Rockbändin tarve
Hanhiniemi ei ole kuitenkaan unohtanut taustaansa suomirockin parissa ja aikoo vielä omien sanojensa mukaan touhuta sähkökitaroiden kanssa.
Perunateatteri hajosi viime syksynä, kun kitaristi Pasi Hiidenniemi ja basisti Samuli Happo halusivat lähteä bändistä muihin hommiin. 11 vuotta kasassa ollut kokoonpano hajosi Hanhiniemen mukaan yhtä impulsiivisesti kuin se oli perustettukin.
- Toisen kitaristin Tommi Laineen kanssa pidetään yhteyttä ja tarkoitus olisi jossain vaiheessa perustaa bändi. Rockbändi pitää olla, koska en pysty elämään ilman sitä. Se on paras elämäntapa, jonka voin kuvitella itselleni.
Kolmas nainen esittää harvakseltaan nostalgiakeikkoja. Bändi esiintyy tänä viikonloppuna Vaasassa. Sen suurempia uudelleenlämmittelyjä ei ole kuitenkaan tulossa.
- Vaasassa soitettavat biisit ovat syntyneet 15-20 vuotta sitten. Siinä on paljon aikaa välissä, joten tulokulma pitää niihin olla vähän tieteellinen.
Kuitenkin Kolmannen naisen kappaleet tuntuvat edelleen hänen omiltaan.
- On ällistyttävää, kuinka ne vaikuttavat minuun nuorentavasti. Kun biisit otetaan uudestaan työn alle, niihin varastoitu energia purkautuu. Eivät sitä varmaan tiedemiehet usko, mutta mä olen kokenut sen, nelikymppinen Hanhiniemi intoutuu selittämään.